Teräspiippujen suunnitteluohje

 

1. Savupiipun suunnittelu

 

Pääsuunnittelijan, rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti suunniteltava savupiippu ja sen ympäröivät rakenteet niin, että saavutetaan siihen liitetyn tulisijan toiminnan tarvitsema veto, rakenteellinen kestävyys, tiiveys ja käyttöikä. Savupiipusta ei saa aiheutua palo- tai räjähdysvaaraa ottaen huomioon siihen liitettävät tulisijat ja tulisijoissa käytettävät polttoaineet. Savupiipun tulee kestää siihen kohdistuvat kuormat, säärasitus, jäätymisestä ja sulamisesta sekä lämpötilan muutoksista ja happokastepisteessä muodostuvista yhdistelmistä aiheutuvat muodonmuutokset ja rasitukset.

 

Savupiippu ja sitä ympäröivä tila tulee suunnitella ja rakentaa siten, että savupiippu hormeineen on mahdollista puhdistaa sekä sen eheys ja kunto tarkastaa. Suunnitellessa savupiipun korjausta huomioon otettavia asioita on korjattavan savupiipun kunto sekä sen rakentamisessa käytetyt tarvikkeet ja siihen johdettavien palokaasujen ominaisuudet.

 

Savupiipun suunnitelmissa tulee esittää:

• rakentamisessa käytettävät tarvikkeet
• savupiipun ja siihen kytkettävän tulisijan asennusohjeet
• käyttö- ja huolto-ohjeessa tarvittavat tiedot sekä yhteensopivuus tulisijasta savupiippuun johdettavien palokaasujen lämpötilan kanssa
• periaatteet läpivientien tekemisestä liitoskohtien tiivistämisineen sekä suojaetäisyydet ja puhdistus
• vesikastepisteessä tiivistyvää kondensaatin poisjohtaminen, jos sitä voi muodostua.

 

 

2. Tarvittavat suunnitelmat

 

Savupiipun ja tulisijan toteutussuunnitelmat laaditaan rakennusvalvontaviranomaisen valvontatehtäviä sekä rakennustöitä varten. Suunnitelmilla pyritään estämään, että savupiipusta ei aiheudu palo- tai räjähdysvaaraa rakennuksessa. Viranomainen edellyttää rakennuslupahakemusta varten laadittavaksi pääpiirustukset ja savupiipun erityissuunnitelman laatimisesta määrätään rakennusluvassa. Savupiipun erityissuunnitelmat voidaan esittää myös jo rakennuslupahakemuksen yhteydessä, jos savupiippu rakennetaan olemassa olevaan rakennukseen. Suunnitelmien tulee täyttää ympäristöministeriön asetuksen savupiippujen rakenteista ja paloturvallisuudesta 745/2017 asetetut vaatimukset.

 

Rakennuslupahakemuksen ja suunnitelmien laatimiseksi on selvitettävä rakennusluvan edellytykset ja menettelyt paikallisesta rakennusvalvonnasta. Suunnittelijat, jotka rakennushankkeeseen ryhtyvä on palkannut, huolehtivat osaltaan, että heillä on käytössään suunnitelman laadintaan tarvittavat lähtötiedot ja he huolehtivat tarvittavien neuvottelujen käymisestä rakennusvalvonnassa.

 

Lähtötietoja suunnitelmien laatimista varten ovat esimerkiksi:

• tiedot rakennuksen rakenteista,
• kattomuoto ja katon kaltevuus,
• naapurirakennusten sijainnit,
• oman ja naapurirakennusten ilmanvaihdon raittiin ilmanottojen sijainnit,
• suunnitellun tulisijan ja savupiipun tyyppi sekä
• alueen asemakaavassa olevat julkisivujen tai sisätilojen suojeluvaatimukset voivat vaikuttaa savupiipun ja tulisijan suunnitelmaan.

 

2.1 Pääpiirustukset

 

Pääpiirustuksen laatii suunnittelutehtävän vaatimustason täyttävä rakennussuunnittelija. Rakennuslupahakemukseen liitettävissä pääpiirustuksissa esitetään savupiipun ja tulisijan sijoittaminen rakennuksessa sekä niistä johtuvat rakennuksen paloturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavat asiat. Pääpiirustukset laaditaan noudattaen Ympäristöministeriön asetusta rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä 2015/216 ja sen perusteella annetun ohjetta YM3/601/2015. Pääpiirustuksissa tulee esittää mm. pääasialliset kiinteät kalusteet ja varusteet, kuten tulisijat, savupiiput (julkisivuissa savupiipun korkeus tai sen huipun korkeusasema tulee merkitä), talotikkaat ja kattotikkaat. Jos savupiippu rakennetaan jo olemassa olevaan rakennukseen, täytyy pohja- ja leikkauspiirustus ulottua tarpeeksi laajalle alueelle. Tämän lisäksi niissä täytyy esittää selkeästi toisistaan erottuvin merkinnöin purettavat, säilytettävät ja uudet rakenteet.

2.2 Erityissuunnitelmat eli rakenne- ja IV-suunnitelmat

 

Savupiipun toteutusta varten laadittavissa erityissuunnitelmissa tulee esittää Ympäristöministeriön asetuksen mukaisesti paloturvallisuuteen liittyvät asiat. Rakenteelliset asiat esitetään rakennesuunnitelmissa, kuten perustus-, taso-/välipohja- ja yläpohja-, yleisleikkauspiirustuksissa sekä liitoskohtien detaljipiirroksissa. Rakennesuunnitelmia ovat myös laadittavat laskelmat kantavuudesta ja rakennusfysikaalisista erityisratkaisuista. IV-suunnitelmassa tulee esittää, että tulisija saa riittävästi korvausilmaa huomioiden, että rakennuksen sisäolosuhteille säädöksissä asetetut vaatimukset täyttyvät, jos korvausilman järjestämistä ei ole esitetty pääpiirustuksissa. Rakennesuunnitelmat laatii suunnittelutehtävän vaativuustason täyttävä rakennesuunnittelija ja IV-suunnitelmat laatii suunnittelutehtävän vaativuustason täyttävä IV-suunnittelija.

 

Savupiipun ja tulisijan erityissuunnitelmissa esitettäviä ja huomioitavia asioita.

 

Rakennesuunnitelma:

• savupiippuun ja/tai tulisijaan sekä perustuksiin, välipohjiin, yläpohjaan ja vesikaton rakenteisiin kohdistuvat kuormat
• tulisijan ja savupiipun oma paino
• tuulikuorma (imu ja paine)
• lumikuorma
• mahdolliset hyötykuormat rakennuksen sisällä
• muut rasitukset, esimerkiksi säärasitus, jäätymisestä ja sulamisesta sekä lämpötilan muutoksista ja happokastepisteessä muodostuvista yhdistelmistä aiheutuvat muodonmuutokset ja rasitukset
• rakentamisessa käytettävät tarvikkeet
• tulisijan ja savupiipun alusrakenne (tai ripustus)
• liitokset alapohja-, välipohja-, yläpohja-, vesikatto- ja seinärakenteisiin ja niiden tiivistäminen, käytettävät rakennustarvikkeet ja niiltä vaaditut ominaisuudet,
• suojaetäisyydet kantaviin, palava-aineisiin rakenteisiin ja tarvikkeisiin läpivientikohdissa ja muiden rakenteiden läheisyydessä sekä suojaukset – liikuntavälit, joilla huomioidaan viereisten rakenteiden käyttötilan mukaiset muodonmuutokset suhteessa savupiippuun, ja liikuntavälien tiivistämiseen käytettävät tarvikkeet ja niiltä vaadittavat ominaisuudet
• mahdolliset koteloinnit, niiden tuulettaminen ja piipun tarkastettavuus koteloinnissa
• huollossa, nuohouksessa ja tarkastuksessa tarvittavien tikkaiden, kulkusiltojen ym. kiinnitykset kantaviin rakenteisiin
• savupiipun ja siihen kytkettävän tulisijan yhteensopivuus (tulisijan maksimisavukaasujen lämpötila ja savupiipun lämpöluokka T600), asennusohjeet, käyttö- ja huolto-ohjeet (puhdistus)
• vesikastepisteessä tiivistyvän kondensaatin poisjohtaminen, jos kondensaattia voi muodostua

IV-suunnitelma:

• uuden rakennuksen IV-suunnitelmassa esitetään korvausilman järjestäminen tulisijalle tai esitetään myös pääpiirustuksessa
• olemassa olevaan rakennukseen erillisenä rakennushankkeena haettavan tulisijan ja savupiipun korvausilman järjestäminen voidaan merkitä pääpiirustukseen

Uuden tulisijan liittämisessä olemassa olevaan savupiippuun on selvitettävä:

• suunnitellun tulisijan alusrakenteen kantavuus
• olemassa olevan savupiipun kunto, josta nuohoojan lausunto
• savupiipun lämpöluokka ja savupiipun läpivientien toteutus, suojaetäisyydet palavin rakenteisiin
• uuden tulisijan ja olemassa olevan hormin savupiipun yhteensopivuus (tulisijan valinnassa huomioitava, että vanhan savupiipun
• lämpöluokka on voinut olla alhaisempi kuin T600, joka voi edellyttää muutoksia rakenteiden läpivienneissä
• savupiipun suunnitelmat, asennusohjeet, CE-merkintä ja muut kelpoisuuteen liittyvät asiakirjat

 

 

3. Rakennushankkeen osapuolet ja heidän tehtävänsä

3.1 Rakennushankkeeseen ryhtyvä

 

Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee huolehtia, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen. Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa myös rakennusluvan hakemisesta luvanvaraiselle hankkeelle.

 

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennushankkeessa on kelpoisuusvaatimukset täyttävät suunnittelijat ja työnjohtajat. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on myös huolehdittava, että muillakin rakennushankkeessa toimivilla on riittävä asiantuntemus ja ammattitaito. (MRL 119 §)

 

Rakennushankkeeseen ryhtyvä eli kiinteistön omistaja tai haltija on huolehtimisvelvollinen siitä, että rakennushankkeessa, kuten tulisijan ja piipun rakentamisessa, saavutetaan turvallisuuden ja terveellisyyden vaatimukset. Jotta huolehtimisvelvollisuus täyttyisi, tarvitaan rakennushankkeeseen pätevät, kelpoisuusvaatimukset täyttävät suunnittelijat ja työnjohtajat sekä ammattitaitoiset työn toteuttajat.

 

Tulisijan ja hormin suunnittelu, joko uuteen tai olemassa olevaan kiinteistöön käynnistyy yhteydenotolla paikalliseen rakennusvalvontaviranomaiseen (rakennustarkastajaan) tai tutustumalla paikallisen rakennusvalvonnan netissä julkaisemiin ohjeisiin.

 

Ennakkoneuvotteluissa selvitettäviä asioita ovat muun muassa:

• rakennusluvan myöntämisen edellytykset
• rakennuslupahakemuksen tekeminen
• tarvittavat suunnittelijat ja vastaava työnjohtaja sekä heiltä vaadittu kelpoisuus
• tarvittavat suunnitelmat
• työvaiheiden tarkastukset
• rakennustyön tarkastusasiakirjan pitäminen sekä viranomaiskatselmukset.

Rakennushankkeeseen ryhtyneen vastuulla on myös huolehtia, että hankkeen työvaiheet tarkastetaan, dokumentoidaan ja tarkastuksista tehdään merkinnät tarkastusasiakirjaan. Hankkeeseen ryhtyneen tulee myös huolehtia, että rakentamisessa käytetään suunnitelmien mukaisia rakennustuotteita. Rakennustuotteiden kelpoisuus kohteeseen tulee olla tarkastettu. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee lisäksi huolehtia, että rakennusluvassa ja mahdollisessa aloituskokouksessa määrätyt viranomaiskatselmukset pidetään. (150 f §)

 

Ryhtyvän vastuuseen kuuluu myös, että rakennukselle laaditaan käyttö- ja huolto-ohje, joissa tulee olla tiedot rakennuksen asianmukaisesta käytöstä ja kunnossapidosta. Käyttö- ja huolto-ohjeessa tulee olla myös asiakirjat, jotka osoittavat rakennustuotteiden kelpoisuuden. Lisäksi käyttö- ja huolto-ohjeen tulee sisältää tulisijan ja savupiipun asennus-, käyttö- ja huolto ohjeet. Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeiden tulee olla laadittu riittävässä laajuudessa ja oltava luovutettavissa rakennuksen omistajalle ennen hankkeen loppukatselmusta. (MRL 117 i §)

 

Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee ilmoittaa rakennusviranomaisille loppukatselmuksesta. Loppukatselmuksessa rakennusvalvontaviranomaiselle tulee luovuttaa rakennushankkeeseen ryhtyvän allekirjoittama tarkastusasiakirjan yhteenveto. (MRL 153 §). Tulisijan ja savupiipun kunnon seuranta ja tarkastaminen loppukatselmuksen jälkeen on kiinteistön omistajan (ja haltijan) vastuulla. Kunnon tarkastaminen tulee suorittaa määräajoin.

 

3.2 Suunnittelijat, asiantuntijat ja toteuttajat

 

Uudisrakennuksen suunnittelun kokonaisuudesta ja laajuudesta vastaa pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan kelpoisuus tulee olla hankkeen vaativimman tehtävän tasoinen. Pääsuunnittelija huolehtii, että eri suunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset (MRL 120 §). Pääsuunnittelijan on organisoitava suunnittelu siten, että muut suunnittelijat (mm. rakennussuunnittelija/arkkitehti, rakennesuunnittelija, LVIS-suunnittelija) ottavat huomioon tulisijan ja hormin vaatimukset tulevien rakenteiden kantavuuden, paloturvallisuuden sekä ilmanvaihdon osalta. Arkkitehti toimii yleensä myös pääsuunnittelijana talonrakennuskohteissa. Rakennus- ja erityissuunnittelijoilta vaaditaan kelpoisuus suunnittelutehtävän vaativuusluokan mukaan.

 

Rakennushankkeessa tulee olla rakennussuunnittelusta vastaava rakennussuunnittelija. Rakennussuunnittelija on uutta rakennusta suunniteltaessa yleensä arkkitehti. Hänen tulee varmistaa, että hänellä on käytettävissä suunnitelman laadintaan riittävät lähtötiedot. Laaditun rakennussuunnitelman tulee täyttää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

 

Savupiipun ja tulisijan suunnittelutehtävässä tarvitaan yleensä erityissuunnittelijaa. Erityissuunnittelija on yleensä rakennesuunnittelija. Savupiipun ja tulisijan suunnittelussa voidaan myös tarvita LVI-suunnittelijaa. Suunnitteluun ryhdyttäessä on suunnittelijoiden varmistettava, että suunnitelman laadintaan on käytettävissä riittävät lähtötiedot. Laaditun erityissuunnitelman (rakenne- tai LVI-suunnitelman) tulee täyttää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

 

Rakennuslupaa edellyttävässä rakennustyössä tulee olla rakennustyötä johtava vastaava työnjohtaja, jonka tehtävä on vastata rakennustyön kokonaisuudesta ja laadusta. Vastaava työnjohtaja huolehtii myös, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

 

Valmispiipun valmistaja vastaa siitä, että piippu täyttää kyseessä olevaa savupiipputyyppiä koskevien standardien vaatimukset ja valmistajan piipulle ilmoittamat luokka- ja ominaisuustiedot. Savupiipun valmistaja ei kuitenkaan vastaa siitä, että CE-merkitty savupiippu täyttää rakentamismääräysten vaatimukset kyseessä olevassa kohteessa. Valmistaja vastaa vain siitä, että piipun suoritustasoilmoituksessa ilmoitetut tiedot pitävät paikkansa ja että standardin vaatimukset piipputyypille täyttyvät.

 

Savupiipun ostajan, rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee huolehtia, että piipun CE-merkinnässä ja suoritustasoilmoituksessa ilmoitetut arvot täyttävät käyttökohteelle asetetut viranomaisvaatimukset.

 

Suunnitelma-asiakirjoihin liitettävät asennusohjeet ynnä muut valmistajan ohjeet tulee toimittaa tilaajalle, hankkeen suunnittelijalle ja toteuttajalle. Savupiipun ja tulisijan käyttö- ja huolto-ohjeet tulee luovuttaa rakennuttajalle/rakennushankkeeseen ryhtyvälle.

 

Savupiipun asentaja/toteuttaja vastaa siitä, että piippu toteutetaan suunnitteluasiakirjoissa esitetyllä tavalla ottaen huomioon tehdasvalmisteisen piipun tai paikalla rakennetun piipun asennusohjeissa esitetyt seikat. Savupiipun asentajalla tulee olla riittävä ammattitaito ja tieto kyseisen piipputyypin asentamisen osalta. Asentajalla tulee olla perehtyneisyys piipun asennuksesta ja paloturvallisuudesta. Asentajan pätevyys on oltava vastaavan työnjohtajan todennettavissa. Asentaja täyttää asennuspöytäkirjan asennustyön päätyttyä.

 

Pääsuunnittelijan tehtäviin kuuluu muun muassa:

hankkeen lähtötietojen selvittäminen sekä toimittaminen muille suunnittelijoille (aikataulu, rakennuksen ominaisuudet)
suunnittelutehtävän vaativuuden määrittäminen, hankkeessa tarvittavien suunnittelijoiden kelpoisuuksien ja resurssien varmistaminen
huolehtii, että hankkeelle laaditaan tarvittavat riittävät suunnitelmat
tiedon välittäminen osapuolten välillä
suunnittelun yhteensovittaminen
ennakkoneuvottelu rakennusvalvonnassa, rakennuslupahakemuksen tekeminen, hakemukseen liittyvien tarvittavien suunnitelmien ja selvitysten toimittaminen rakennusvalvontaan ja mahdollinen yhteydenpito rakennusvalvontaan rakentamisen aikana.

 

Rakennussuunnittelijan tehtävät savupiipun ja tulisijan suunnittelussa:

hankkeen lähtötietojen selvittäminen oman suunnittelutehtävän osalta
pääpiirustusten (asema-, pohja-, leikkaus ja julkisivupiirros) laadinta lupakäsittelyä varten
suunnittelutehtävässä huomioitava paloturvallisuus, rakenteet, viihtyvyys, korvausilma järjestäminen tilaan, esteettisyys
tulisijan ja savupiipun tyyppi, sijoittumisen suunnittelu, lähellä olevien materiaalien selvittäminen, suojaetäisyydet ja esittäminen pää-/rakennussuunnitelmissa
piipun sijoittuminen vesikatolle, korkeus, sääsuojaus sekä vesikaton turvavarusteiden (talo-, kattotikkaat, kattosillat ja muut nuohouksen turvallisuuteen liittyvät varusteet sekä lumiesteet) suunnittelu.

 

Rakennesuunnittelijan tehtävät:

hankkeen lähtötietojen selvittäminen oman suunnittelutehtävän osalta, valitun tulisijan ja savupiipun tyyppi; kuormat – tulisijan ja piipun paino, tuulikuormat, lumikuormat tms.
suunnittelutehtävässä huomioitava paloturvallisuus, rakenteet – suunnitellun sijainnin sopivuus kantaviin, palava-aineisiin rakennusosiin nähden, riittävät suojaetäisuudet, mahdolliset koteloinnit
erityissuunnitelman eli rakennesuunnitelman ja tarvittavien laskelmien laadinta.

 

LVI-suunnittelijan tehtävät:

hankkeen lähtötietojen selvittäminen oman suunnittelutehtävän osalta, valitun tulisijan ja savupiipun tyyppi
tulisijan korvausilman tarpeen tarkistus tai määrittely, ilman painesuhteiden ja häkäriskin huomioiminen suunnittelussa
IV-suunnitelman laadinta.

 

Vastaavan työnjohtajan tehtävät:

• huolehtii rakennustöiden suorittamisesta säädösten, määräysten ja hyvän rakennustavan mukaan
• aloitusilmoituksen tekeminen rakennusvalvontaan
• viranomaiskatselmusten pyytäminen, työvaiheiden tarkastusten ja toimenpiteiden suorittaminen oikeaan aikaan, suositeltavaa on dokumentoida eli todentaa
• tehdyt tarkastukset myös valokuvin
• tarkastusasiakirjan pitäminen
• huolehtii, että työmaalla on käytössä hyväksytyt pääpiirustukset ja tarvittavat erityissuunnitelmat, joiden mukaisesti työt toteutetaan
• huolehtii, että työmaalla on käytettävissä rakennustuotteiden kelpoisuuden osoittavat asiakirjat sekä asennus- ja käyttöohjeet
• huolehtii, että riskillisten työvaiheiden kartoitus tehty, toimenpiteistä haittavaikutusten välttämiseksi, toimenpiteistä havaittujen virheiden ja puutteiden korjaamiseksi
• huolehtii korjaus- ja muutostyössä rakenteita avattaessa ja purettaessa ilmi tulleiden seikkojen huomioon ottamisesta rakennustyössä ja tiedottamisesta hankkeen pääsuunnittelijalle.

3.3 Viranomaisvalvonta ja tarkastus

 

Rakennusvalvontaviranomaisen toiminta perustuu Maankäyttö- ja rakennuslakiin sekä sen perusteella annettuihin säädöksiin ja ympäristöministeriön ohjeisiin. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävä on ohjata ja valvoa rakentamista, jotta se olisi turvallista. Rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin (MRL 149 §).

 

Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävä on valvoa hanketta kunnan valvontakäytäntöjen mukaan. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee osoittaa viranomaisille suunnittelijoiden, työnjohdon ja tuotevalmistajien kanssa, että laissa ja määräyksissä määrätyt asiat on otettu huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa. Rakentamisesta tulee pitää tarkastusasiakirjaa. Tarkastuksen vastuuhenkilö sovitaan rakennusvalvontaviranomaisen edustajan kanssa. Tarkastusten vastuuhenkilö merkitsee tarkastusasiakirjaan eri työvaiheet tehdyksi suunnitelmien ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Jos kyseessä on uuden tulisijan liittäminen vanhaan olemassa olevaan hormiin, tulee tarkistaa yhdyshormin liitosdetaljit sekä vanhan hormin höyrytiivis liitos olemassa olevaan yläpohjaan. Nuohoojan tulisi tarkistaa ja nuohota vanha hormi ennen sen käyttöönottoa. Ennen työn aloittamista sovitut rakennustyön aikaiset tarkastukset suorittaa tarkastuksen vastuuhenkilö.

 

Maankäyttö ja rakennuslain määrittelemät viranomaiskatselmukset loppukatselmuksen lisäksi ovat pohja- sijainti- ja rakennekatselmus sekä lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtokatselmus. Rakennusvalvontaviranomaisen kanssa on hyvä sopia katselmuksista jo aloitusilmoituksen yhteydessä. Viranomaiskatselmus tehdään tyypillisesti tarkastusasiakirjamenettelyn avulla vastaavan työnjohtajan dokumentointiin perustuen.

Rakennusvalvonnan lupamääräysten mukaiset viranomaiskatselmukset tilataan sovitulla tavalla työn etenemisen mukaan. Rakennusvalvontaviranomainen voi rakennushankkeeseen ryhtyneen pyynnöstä toimittaa loppukatselmuksen, kun rakennuslupaan liittyvät tarkastukset ja viranomaiskatselmukset on tehty ja kohde on valmis.

 

 

4. Alusrakenteet ja tuenta

 

Savupiipun perustan tulee aina olla kosteuseristetty, vakaa ja palamaton. Jos piippu lähtee tulisijan päältä, on perustuksen kestettävä hormin ja tulisijan paino. Suunnittelussa tulee huomioida, alapohjarakenteen kautta piippurakenteisiin ei saa nousta maakosteutta.

Savupiipun rakenteellisessa mitoituksessa on otettava huomioon savupiipun oma paino ja savupiippuun kohdistuvat ulkoiset kuormat. Esimerkiksi Härmä Air-piipun paino on moduulin koosta riippuen 10- 23kg/m. Ulkoisia kuormia ovat tuuli- ja lumikuorma sekä lumen liukumisesta aiheutuva kuorma. Suunnittelussa on otettava huomioon myös savupiipun vesikaton yläpuolisen osan mahdollisesti vaatima ulkopuolinen tuenta, savupiipun tuulikuorman kestävyysvaatimus 1,5 kN/m2 ja nuohouksen vaatimat seikat. Lumiesteen asentamista suositellaan savupiipun yläpuolelle lappeelle estämään liukuvan lumen aiheuttamaa kuormaa.

 

Jos savupiippu on kokonaan rakennuksen ulkoseinärakenteiden ulkopuolella, on suunnittelijan otettava huomioon mm. savupiipun vaatima mahdollinen erillinen perustus tai alusrakenne, tuennat ulkoseinään tuotehyväksynnän tai materiaaliominaisuuksien mukaan, hormiliitoksen läpivienti seinärakenteesta sekä läpiviennin tiiviys. Tuentatapa vaihtelee hormityypeittäin, joten on suositeltavaa olla yhteydessä myös savupiippuvalmistajaan.

 

Perustus- tai alusrakenteet ja tuennat määrittelee rakennesuunnittelija.

 

4.1 Savupiipun ja tulisijan yhteensopivuus

 

Savupiipun ilmoitetun lämpötilaluokan, eli T-luokan tulee olla vähintään sama kuin tulisijan vaatima T-luokka. Savukaasun mitoituslämpötila perustuu mitattuun käyttöturvallisuustestin korkeimpaan lämpötilaan. Jos käytettävissä on vain CE-merkintään tulisijan suoritustasoilmoituksessa ilmoitettu keskilämpötila, niin mitoituslämpötila saadaan kertoimella 1,8. Tätä määritystapaa ei voi kuitenkaan soveltaa kiukaisiin. Tulisijan käytössä on otettava huomioon tulisijan valmistajan lämmitysohjeet (polttoainemäärät), jottei tulisijan savukaasujen lämpötila nouse ilmoitettua korkeammaksi.

Esimerkiksi saunankiuas tulee suunnitella tilaan nähden sopivaksi teholtaan, niin että kiukaan ja savupiipun ylilämmitystä ei pääse syntymään.

 

4.2 Tulisijan päältä lähtevät piiput

 

Jos piippu asennetaan takan päälle kannen varaan, täytyy varmistua siitä, kuinka suuri kuorma saa kannen varaan kohdistua. Tulisijan vaihtotarve tulisi huomioida asennuksessa, jos tulisijan käyttöikä on pienempi kuin savupiipun käyttöikä. Jos teräshormi asennetaan tulisijan päälle, painokuorma on mahdollista kannakoida. Tällöin piipun paino ei kohdistu tulisijan kannen varaan. Mikäli tulisijan liitos sallii, voidaan teräshormi asentaa takan liitosputken päälle niin, että painokuorma ei kohdistu tulisijan kanteen.

 

Jos takkasydämen kuoren sisällä on pystysuorasta poikkeavia liitinhormiputkia, tulisi piippu kannakoida, jotta piippu ei aiheuttaisi painokuormaa liitoksille. Savukanavan lämpömuutokset, eli teräksen lämpölaajeneminen tulisi ottaa myös huomioon.

 

Jos eristämättömiä yhdyshormiputkia käytetään saunan kiukaan päältä lähtevissä savupiipuissa, tulee savupiipun kannakointi ja tuenta toteuttaa Härmä Airin ohjeiden mukaan. Esimerkiksi kaksi tai kolme kerroksisissa taloissa piippuun saattaa kohdistua suuri kuorma, että materiaalivahvuudet saattavat savukaasulämpötilojen vuoksi pehmentyä, ellei saupiippuja kannakoida.

 

Härmä Airin ohjeita tulee noudattaa piipun sivuttaissiirtymiä tehdessä. Yleisesti ottaen mutkakohdat tuetaan sekä ylä- että alapuolelta tai kannakoidaan pystysuunnassa, jolloin kulmiin kohdistuva painokuorma voidaan hallita. Savupiipun riittävä veto tulee myös varmistaa pitkillä vaakasuorilla siirtymillä. Piippukohtaiset tuentavälit ilmoitetaan tässä ohjeessa kohdassa 6.

 

Vaaka- ja pystyrasituksia, jotka johtuvat kantavien rakenteiden liikkeistä, ei saa kohdistua savupiippuun tai yhdyshormiin. Savupiipun liitoksien kuormituksen kestävyys on myös tarkistettava. Savupiipun mennessä ala-, väli- tai yläpohjan läpi tai yhdyshormin mennessä seinärakenteen läpi, täytyy rakenteen ja savupiipun/yhdyshormin väliin jättää liikuntaväli. Liikuntavälissä täytyy huomioida suojaetäisyydet palaviin materiaaleihin. Liikuntaväli täytetään esimerkiksi sullontavillalla tai vastaavalla palotekniseen tiivistämiseen soveltuvalla A1-luokan eristeellä kuten sullontavillalla.

 

4.3 Usean tulisijan yhdistäminen samaan hormiin

 

Yleensä tulisija liitetään yhteen savuhormiin, mutta kaksi saman asuinhuoneiston tai talousrakennuksen samassa tasossa olevaa tai samassa kattilahuoneessa olevaa ja samaa polttoainetta käyttävää tulisijaa voidaan yhdistää samaan savuhormiin. Tällaisissa tapauksissa savuhormi mitoitetaan tulisijojen yhtäaikaiselle käytölle. Kumpikin tulisija varustetaan erillisellä sulkupellillä. Vähintään toinen niistä sijoitetaan pääsääntöisesti tulisijan ja savuhormin väliseen yhdys- tai liitinhormiin. Vain käytössä olevan tulisijan sulkupelti pidetään auki ja tulisijan, joka ei ole käytössä, sulkupellin tulee olla suljettuna.

 

Jos tulisijat ovat samassa kattilahuoneessa ja käyttävät samaa polttoainetta, tulisijat voidaan yhdistää samaan savuhormiin edellyttäen, ettei savuhormin 120 kW maksimi tehoa tai lämpötilarajaa (T600) ylitetä ja että savukaasut voidaan luotettavasti johtaa ulos rakennuksesta. Jatkuvan polttoaineen syötössä ei käytetä sulkupeltiä.

 

4.4 Tulisijan polttoaineet

 

Tulisijoissa käytetään joko kiinteitä tai nestemäisiä polttoaineita. Kiinteitä polttoaineita ovat esimerkiksi puu, turve tai hiili. Nestemäisiä polttoaineita ovat öljy ja kaasu, esimerkiksi maakaasua. Tulisijoissa käytettävät polttoaineet luokitellaan savupiipun kannalta sekä niiden tuottaman kosteuden, että korroosiota aiheuttavien rikkiyhdistepitoisuuksien suhteen. Kyseistä luokittelua käytetään sitten savupiippujen CE-merkintäkoodissa kertomaan minkä polttoainetyypin/tyyppien savukaasuja savupiippu kestää.

 

Kiinteiden polttoaineiden polttamiseen soveltuvat tulisijat merkitään polttoaineen kosteudentuoton kannalta kirjaimella D, joka tarkoittaa kuivia käyttöolosuhteita. Savupiiput, jotka soveltuvat nestemäisten tai kaasumaisten polttoaineiden tulisi- joihin merkitään kirjaimella W, joka tarkoittaa märkiä käyttöolosuhteita.

 

Standardi SFS-EN 1443 ”Savupiiput. Yleiset vaatimukset” ryhmittelee eri savupiippujen mahdolliset polttoainetyypit silloin, kun piippua halutaan käyttää monen polttoaineen savukanavana alla olevan taulukon mukaisesti.

 

Taulukko 1

 

Korroosionkestävyysluokat määrittävät mahdolliset käytettävät polttoaineet taulukon 1 mukaisesti. Korroosiontodentamisluokkien suhde standardin SFS-EN 1443 korroosionkestävyysluokkiin on esitetty taulukossa 2.

 

Taulukko 2

 

Savupiipun CE-merkintäkoodissa metallisavupiippujen korroosionkestävyys ilmaistaan kirjain- numerokoodeilla V1, V2, V3 tai Vm. Nämä koodit viittaavat korroosionkestävyys testiin V1, V2 tai V3, jotka on esitetty standardeissa. Ne vastaavat suunnilleen yllä olevan taulukon polttoaineita V1 (kaasu), V2 (kevyt polttoöljy) ja V3 (antrasiitti).

 

Luokka Vm esitetään aina yhdessä teräslaadun kanssa. Esimerkiksi Vm-L40070, joka tässä esimerkissä tarkoittaa testaamatta hyväksyttävää teräslaatua tyyppiä 1.4401, jonka paksuus on 0,7 mm. (Testaamatta hyväksyttävät teräslaadut on esitetty standardissa EN 1856-2 taulukossa 2).

 

CE-merkinnässä ilmoitettavia korroosiontodentamisluokkia Vm, V1, V2 tai V3, jotka osoittavat savupiipun metalliseinämien korroosionkestävyyden todentamistavan, ei pidä sekoittaa mahdolliset polttoainetyypit määrittäviin korroosionkestävyysluokkiin. Ensin määritetään taulukon 1 avulla lämmityslaitteen ja käytetyn polttoaineen perusteella korroosionkestävyysluokka (1, 2 tai 3) ja käyttöolosuhdeluokka (W tai D), jolloin taulukosta 2 nähdään, mitkä korroosiontodentamisluokat kelpaavat kyseessä olevassa tapauksessa.

 

 

5. Sijoitus, korkeus, riittävä hormiveto ja palamisilman saanti

 

5.1 Sijoitus ja korkeus

 

Savupiippu tulisi sijoittaa lähelle katon harjaa ja se tulisi ylettyä tarpeeksi korkealle, jotta saavutetaan riittävä paloturvallisuus ja veto. Vesikaton harjalla savupiipun pään ja katteen välinen pienin etäisyys on oltava vähintään 800mm, silloin kun katteena on vähintään Broof (t2) paloluokan vesikate. Tasakatolla, jonka vesikate kuuluu paloluokkaan Broof, piipun korkeus on vähintään 800mm. Jos kate ei kuulu Broof-luokkaan, piipun yläreunan etäisyys katteeseen tulee olla vähintään 1500mm riippumatta katon kaltevuudesta. Jos vesikatolle on asennettu erilaisia laitteita, esimerkiksi aurinkokennoja tai lautasantenneja, niiden suojaetäisyydet savupiippuun selvitetään tapauskohtaisesti.

 

Esimerkkejä piipun korkeuden mitoituksesta on esitetty alla olevissa kuvissa 1-7. Piipun korkeutta suunniteltaessa otetaan huomioon myös alle 8 m:n etäisyydellä olevat palavista tarvikkeista tehdyt rakenteet, mahdolliset aukot sekä kattorakenteissa oleva korotukset.

 

Savupiipun veto on parempi, kun se on lähellä harjaa tai muuten riittävän korkea vesikaton yläpuoliselta osuudelta. Myös tulisija voi vaikuttaa hormin pituuteen, joten tulisijavalmistajalta on selvitettävä tulisijan mahdolliset vaatimukset savupiipun minimikorkeuden osalta.

 

Loivilla katoilla (1:6 tai loivempi, eli ≤ 10°) savupiipun korkeuden määrittäminen kuvan 1 mukaisesti voi johtaa kohtuuttoman korkeisiin savupiippuihin. Tällöin voidaan käyttää myös kuvassa 7 esitettyä vaihtoehtoista mitoitusta.

 

Kuvassa 1 osoitetaan piipun korkeus tavanomaisilla (≤ 20˚) kattokaltevuuksilla. Lappeella olevan savupiipun korkeuteen lisätään 100mm yhtä lappeella olevaa metriä kohti harjalta laskettuna. Jos kate ei kuulu luokkaan Broof, on etäisyyden katteeseen oltava vähintään 1,5 m.

Kuva 1

 

Kuvassa 2 katon kaltevuuden ollessa enemmän kuin 20˚ vesikaton harjalla savupiipun pään ja katteen välinen pienin etäisyys on 800mm. Savupiipun yläpään korkeusasema määräytyy suoran 1 mukaan, kun savupiipun harjanpuoleisen reunan yläpään etäisyys on enintään 3000mm. Näissä tapauksissa käytetään kaavaa h=0,9+tan ∝*x tai h=0,8+sin *cos *L. Suoraa 2 käytetään piipun pituuden määrittämisessä, kun savupiipun harjanpuoleisen reunan yläpään etäisyys harjasta on yli 3000mm. Tällöin piipun yläpään etureunan etäisyys vaakatasossa kattopinnasta tulee olla vähintään 3000mm. Tässä tapauksessa käytetään kaavaa h=3,0*tan

Kuva 2

 

Kuvan 3 tapauksessa, jossa on kaksi lapetta, piipun yläpään pienin sallittu etäisyys kattopinnasta määritetään kummallakin lappeella lappeen kaltevuudesta riippuen kuvasta 1 tai 2. Kuvan 3 esimerkissä etäisyys on määritetty lappeella 1 kuvasta 2.

Kuva 3

 

Kuvassa 4 savupiipun 1 korkeus määräytyy suoran 1 mukaan, kun piipun harjanpuoleisen reunan vaakasuuntainen etäisyys palavatarvikkeisesta seinästä on enintään 3000 mm. Savupiipun 2 korkeus määräytyy lappeen suuntaisen suoran 2 mukaan, kun piipun harjanpuoleisen reunan vaakasuuntainen etäisyys palavatarvikkeisesta seinästä on yli 3000mm. Savupiipun 3 tapauksessa etäisyyttä täytyy kuitenkin olla vähintään 1500mm piipun yläreunan ja palavatarvikkeisen rakenneosan välillä.

Kuva 4

 

Kuvassa 5 osoitetaan tuloilman sisäänottoaukkojen ja tuuletusikkunoiden vaadittavat etäisyydet savupiipusta. Savupiipun yläreunan etäisyys tuloilman sisäänottoaukkoihin tai tuuletusikkunoihin tulee olla vähintään 8000 mm tai vähintään 5000 mm, jos korkeuseroa on vähintään 3000 mm.

Kuva 5

 

Kuva 6 osoittaa, kuinka kaukana savupiipun täytyy olla kattoikkunoista. Kuvan raidoitetulle alueelle piippua ei saa sijoittaa. Mitta C on 1000mm ja mitta D on 2000mm. Jos savupiippu viedään seinän läpi, piippujen korkeudet määritetään soveltaen kuvia 1-5. Kuitenkin piipun yläpään pienin sallittu etäisyys palavatarvikkeisiin rakenneosiin on aina vähintään 1500m. Kuvia 1-5 sovelletaan myös alle 8000mm etäisyydellä olevalla terassilla tai vastaavalla.

 

Kuva 6

 

Kuvassa 7 määritetään piipun korkeus loivilla, 1:6 tai loivemmilla, katoilla. Loivilla katoilla kuvan 1 mukainen piipun korkeuden määrittäminen voi johtaa kohtuuttoman korkeisiin savupiippuihin. Näissä tapauksissa voi käyttää kuvan 7 vaihtoehtoista mitoitusta.

 

Kuva 7

 

5.2 Riittävä hormiveto

 

Riittävä hormiveto saadaan aikaan, kun otetaan huomioon seuraavat seikat:

• piipun riittävä korkeus ja sijoitus
• hormin poikkileikkauksen riittävä pinta-ala tulisijan/tulisijojen vaatimuksiin nähden
• tulisijan vaatima paloilman määrä
• hormin poikkileikkauksen muoto (pyöreä tai pyöristyksiä hyvä käyttää neliömäisessä hormissa mutkien kohdalla)
• hormin sisäpinnan sileys ja puhtaus
• mutkien jäykkyys ja vaakakanavien pituus (mutkia ja vaakavetoja vältettävä mahdollisuuksien mukaan)
• hormin pystysuoruus ja tiiveys
• maasto-, tuuli ym. ympäristöolosuhteet.

Tulisijan moitteettoman toiminnan kannalta veto-ongelmia aiheuttavat asuinhuoneiston erillispoistot (esim. keskuspölynimuri ja liesituuletin) ja koneellinen ilmanvaihto (joko vain alipainetta aiheuttava koneellinen ilmanpoisto tai koneellinen tulo- ja poistoilma). Ongelmat korostuvat, kun tulisijaa käytetään harvoin ja hormi on sytytysvaiheessa kylmä. Sytytysvaiheessa voidaan hormivetoa parantaa tulisijan sytytyspellin avulla.

 

Jos savupiipun oikea korkeus ja sijainti eivät aikaansaa riittävää vetoa tai muut olosuhteet, esimerkiksi ilmanvaihto, erillispoistot tai sääolosuhteet häiritsevät vedon muodostumista, voidaan vetoa myös parantaa savukaasuimureilla tai ilman sähköä toimivilla vedonparantajilla. Jos tulisija on sijoitettu ulos tai kellarikerrokseen, veto-olosuhteet voivat olla usein haastavia. Suuri tekijä riittävän hormivedon osalta on varmistaa, että tulisija saa riittävästi korvausilmaa.

 

5.3 Palamisilman saanti

 

Ympäristöministeriön asetus 1009/2017 uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta edellyttää luvun 3 pykälän 22 mukaisesti, että erityissuunnittelijan on suunniteltava tulisijan ja erillispoistojen käytön vaatima lisäulkoilmavirran saanti siten, että rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmä toimii hallitusti ja rakennuksen tai huonetilojen paineet eivät muutu haitallisesti.

 

Suunnitelma palamisilman järjestämisestä tulisijalle esitetään kohteen IV-suunnitelmassa. Asetuksen 1009/2017 mukaisesti ilmanvaihto suunnitellaan tasapainotilaan. Perinteisesti tulisijan tarvitsema palamisilma on otettu suoraan huoneilmasta. Näin tehdessä erityisesti sytytysvaiheessa saattaa ilmetä ongelmia. Palamisilmamäärää vastaava korvausilmamäärä on tällöin huomioitava IV-suunnitelmassa. Huomiota tulee kiinnittää mahdollisiin kondenssiongelmiin sekä vedon ja kylmyyden tunteeseen, joka aiheutuu, kun korvausilma johdetaan huonetilaan suoraan ulkoa kanavien tai tuuletusikkunoiden kautta. Edellä mainittuja ratkaisuja ei voidakaan näin ollen suositella tulisijan palamisilman saannin varmistamiseksi.

 

5.3.1 Palamisilman tuonti tulisijaan AIR IN-piipulla

 

Tulisijan palamisilma voidaan tuoda suoraan tulisijaan huonetilan ulkopuolelta AIR IN-savupiipussa olevan ilmakanavan kautta. Palamisilman tuonti tulisijaan edellä mainituin tavoin tulisi suunnitella ja huomioida hyvissä ajoin, jo rakennusprojektin alkuvaiheessa, sillä ne edellyttävät toimenpiteitä aikaisessa vaiheessa (esim. ennen alapohjan valua).

 

IV-suunnittelussa tulee huomioida tuloimaputkisto painehäviöineen, esimerkiksi suojaverkon vaikutus. Pienet takat kuluttavat puuta noin 2 kg tunnissa ja isommat takat noin 5 kg tunnissa, jolloin puumäärän mukainen paloilmantarve on noin 20-50 m3/h.

 

Air IN-piippu esilämmittää palamisilmaa poistuvan savukaasun avulla. Suoraan tulisijaan liitettävät palamisilmajärjestelmät vaativat tulisijan suunnittelussa erityistä huomiota. Suunnittelussa tulisi huomioida, että tulisijaan ei syötettäisi hallitsemattomasti ilmaa. Esimerkiksi kylminä aikoina se vaikuttaa haitallisesti tulisijan hyötysuhteeseen ja päästöihin. Korvausilmakanavan tuleekin olla suljettavissa, jottei tulisija jäähdy jatkuvan ilman läpivirtauksen johdosta.

 

 

6. Elementtien liitokset

 

Savupiippuelementtien liitokset tulee toteuttaa Härmä air-piippujen ohjeiden mukaisesti. Unique ja Basic tuotteiden eristetyt moduulit liitetään toisiinsa kiinnityspannalla ja AIR IN tuotteessa käytetään pannatonta liitostapaa. Vesikatolla kiinnityspantojen alle tulee asentaa elastinen liimamassa. Suunnittelussa huomioitavia asioita on esimerkiksi piipun perustus, kulma ja vaakasuuntaiset viennit, piipun tuenta, ulkoseinäasennukset, vesikaton tuulikuormat ja lumikuormat. Lumen liukumisen aiheuttamaa kuormaa piipulle voidaan pienentää lumiesteillä.

 

Liitoksissa tulee ottaa huomioon rakennuksen rakenteiden eläminen, sekä savupiipun savuputkien lämpölaajenemisesta johtuvat lämpöliikkeet ja mahdollinen savupiipun ja tulisijan savunpoistoaukon, liitinputken tai yhdysputken ja savupiipun välinen liikuntavara. Kulmaan tai vaakaan suunnitelluissa asennuksissa tulee kiinnittää erityistä huomiota liitosten ja pistemäisen painokuorman tuentaan.

 

Savupiipun ja palamattomien rakenteiden väliin täytyy jättää aina vähintään 20 mm väli. Jos piippu on ulkoseinällä, tulee sen ja seinän väliin jättää 50 mm tuuletusrako. Tuuletusraon täytyy olla puhdistettavissa normaaleilla siivoisvälineillä. Savupiippuun ei saa tukea tai kiinnittää siihen kuulumattomia rakenteita, esineitä tai laitteita.

 

Piippuelementtien liitoksen jäädessä rakennuseristeen sisään, täytyy liitos vahvistaa pannalla tai kiinnittämällä elementit toisiinsa kiinni esimerkiksi ruuvilla Härmä Airin ohjeita noudattaen.

 

 

7. Eristämättömän liitosputken ja muiden poikkeavien tuotteiden suojaetäisyydet

 

 

Palamattoman rakenteen läpivienti

 

 

Savupiipun lämpötilan- ja nokipalonkestävyydet

 

 

 

8. Pystysuoruus ja kannakointi

 

Savupiippu tulee lähtökohtaisesti suunnitella pystysuoraksi, mutta se voi myös kulkea kulmassa tai vaakasuorassa, jos piippu on testattu niin toimivaksi. Jos savupiippu poikkeaa pystysuorasta, se ei saa vaarantaa paloturvallisuutta tai piipun toimivuutta. Tulisijan ja piipun suunnittelussa tulee varmistaa, että savupiippu (tarvittavine lisäeristeineen ja turvaetäisyyksineen) kulkee esteettömästi kattotuolien välistä. Kattotuoleja ei saa mennä katkaisemaan ilman rakennuksen rakennesuunnittelijan ohjeistusta ja suostumusta.

 

Jos asennuksessa käytettään kulmakappaleita, suositellaan asennus tekemään tuulettuvassa tilassa joko ennen tai jälkeen yläpohjan eristyksen. Kulmakappaleilla saattaa olla myös pystysuorista moduuleista poikkeavat paloturvaetäisyydet, jotka tulee ottaa suunnittelussa huomioon.

 

Siro-tuotteiden suoritustasoilmoituksista ilmenevät savupiippuelementtien maksimikuormat, tarvittavat tuentavälit ja vetolujuus. Vetolujuudella tarkoitetaan kannakoituna asennetun savupiipun maksimi kuormaa. Kannakoinnilla tarkoitetaan pystysuuntaisen savupiipun tai kulmaan asennettujen elementtien painon hallintaa. Kannakoinnin tarkoitus on rajoittaa savupiipun elementtien liitoksiin tai tulisijaan kohdistuvaa painokuormaa.

 

Siro Air, Prime ja Unique-piippujen vetolujuus on 6 m, jolloin savupiippu voidaan kannakoida roikkumaan 6m matkalta. Unique- ja Prime-piippujen maksimikorkeus on 35 m ja maksimipituus vapaasti seisovana on 3,5 m viimeisen tuen yläpuolella. Air-savupiipun vetolujuus on 1,17 m ilman niittauksia, ja kun jatkosten liittämisessä käytetään 4 niittiä, on maksimivetolujuus 3,5 m. Air-piipun maksimikorkeus on 12 m.

 

Kulmassa tai vaakaan johdettu savupiippu suunnitellaan ja toteutetaan niin, että savupiippu ja sen eri osien lämpöliikkeet voivat tapahtua vapaasti. Savupiipun puhdistettavuus tulee huomioida piipun suunnittelussa ja toteutuksessa.

 

Unique- ja Air-piipulla tuentaväli on vino- ja vaakasuuntaisessa asennuksessa vähintään 3,5 m välein. Vinoasennus tulee toteuttaa Unique piipulla 30˚, 45˚ tai 90˚ kulmassa. Air IN piipulla vinoasennus tulee toteuttaa 30˚ kulmassa. Basic-piipulla tuentaväli on vino- ja vaakasuuntaisessa asennuksessa vähintään 3,5 m välein. Vinoasennus tulee toteuttaa 30˚ tai 90˚ kulmassa.

 

Kannakointia voidaan käyttää myös saunan kiukaan savupiipuissa. Tällöin liitoshormiin kohdistuvaa savupiipun painoa kevennetään kannakkeiden avulla. Savupiippu tulee asentaa tulisijan savunpoistoaukon tai liitinputken varaan tai kannakoida, jos tulisijan kannen varaan ei saa kohdistua painokuormaa. Kannakoinnissa tulee huomioida savupiipun liitosten ja eristeiden lukitus ja liitosten kiinni pysyvyys, jolla estetään lämpövuodon muodostumista.

Alla olevassa kuvassa on piippujen sivuttaistuentaan ja kannakointiin tarkoitettuja kannattimia.

 

 

 

9. Läpiviennit

 

Härmä air Unique-piippu on testattu 200, 300, 400 ja 600 mm korkealla läpivientikerroksella. Suojaetäisyys tulee olla 400 mm paksuuteen saakka 40 mm ja 600 mm korkealla läpivientikerroksella 50 mm. Tuulettuvassa tilassa suojaetäisyys on 40 mm. Korkeampien rakennuseristeiden läpivienneissä käytetään tuulettuvaa asennuslieriötä. Air-piippu on testattu tuulettuvassa tilassa ja 800 mm korkealla läpivientikerroksella. suojaetäisyys on molemmissa 40 mm. Basic-piippu on testattu 200 mm korkealla läpivientikerroksella ja suojaetäisyys on tuulettuvassa tilassa 60 mm ja rakennuseristeiden läpiviennissä, sekä lisäpaloeristettä käyttäessä 50 mm.

 

Järjestelmäsavupiippujen läpivientikohdat toteutetaan Suomessa yleisimmin niin, että paksuissa yläpohjaeristekerroksissa läpiviennin palosuojaeriste asennetaan vain osalle läpi mentävän rakenteen paksuudesta. Näin rakenne tuulettuu muulta osaltaan. Osittain tuulettuvan lisäpaloeristeen tuulettuvuus, puhdistettavuus ja tarkastettavuus täytyy toteuttaa Härmä Airin ohjeiden mukaan.

 

Savupiipulle tulee rakentaa esteetön kulkureitti. Kulkureitin on korkeammalla kuin rakennuksen lämmöneriste. Yksi vaihtoehtona kulkusillan tilalle on tarkastusluukku tai jokin vastaava, josta läpiviennin kuntotarkastus voidaan suorittaa.

 

9.1 Välipohjan läpivienti

 

Välipohjan läpiviennin lisäeristys tulee suunnitella osittain tuulettuvana tai täysin eristettynä. Jos lisäeristys on suunniteltu osittain tuulettuvaksi, läpivientien paloeristeiden tuulettuvuutta ei saa sulkea peitelevyillä esimerkiksi toisen kerroksen lattian osalta, ellei valmistaja ole erikseen todennut ratkaisun olevan toimiva. Härmä Airin piippujen asennuksessa peitelevyn käyttö on mahdollista. Suosittelemme, että lisäpaloeriste kulkee täysin eristettynä koko rakenteen läpi.

 

9.2 Palamattoman rakenteen läpivienti

 

Savupiipun lävistäessä palamattoman rakenteen, tulee läpivientiin jättää 20 mm liikuntaväli. Liikuntaväli täytyy täyttää A1-luokan eristeellä. Palamaton rakenne voi olla esimerkiksi ontelolaatta. Jos palamattoman rakenteen välissä on palavaa materiaalia, tulee se korvata A1-luokan materiaalilla vähintään niin pitkältä matkalta, kuin Härmä Airin asennusohjeessa ilmoitetaan. Toinen vaihtoehto on kasvattaa turvaetäisyyttä palavaan materiaaliin. Myös katto ja lattiamateriaaleissa tulee huomioida piipun mukainen turvaetäisyys.

 

9.3 Suoran tai vinon yläpohjan läpivienti

 

Savupiipun lävistäessä suoran yläpohjan lämmöneristeen, läpiviennissä tulee huomioida valmistajan ohjeet läpiviennin tiivistämiseksi. Etenkin lisäpaloeristeen, höyrynsulun ja aluskatteen kohdalla. Lisäpaloeristeen tulee ulottua 100 mm yläpohjan rakennuseristeen yläpuolelle.

Jos savupiippu viedään vinon yläpohjan läpi, täytyy lisäpaloeristeen ulottua kauttaaltaan rakennuksen eristekerroksen läpi. Tuulettuvassa rakenteessa tuulettuvuus täytyy viedä katon rakenteen tuuletusrakoon tai vaihtoehtoisesti tuulettuvan kattotiivisteen alle. Koteloidussa savupiipussa riittävä tuulettuvuus ja suojaetäisyydet.

 

9.4 Muovipohjaisten rakennuseristeiden läpivienti

 

Muovipohjaiset eristeet ovat yleensä tehdasvalmisteisia polyuretaanista tai polystyreenistä valmistettuja pinnoitettuja tai pinnoittamattomia rakennuseristelevyjä. Niitä kutsutaan usein mm. PIR, PUR, XPS eristeiksi, mutta yleisnimityksenä käytetään myös hybridieriste nimeä. Unique ja Air IN tuotteet soveltuvat muovipohjaisten eristeiden läpivientiin tuotteiden vakio lisäpaloeristeillä. Basic tuotetta emme suosittele läpivietäväksi muovipohjaisista rakennuseristeistä tai muovipohjainen rakennuseriste tulee korvata vähintään 100 mm etäisyydeltä A1 luokan eristeellä.

 

9.5 Alaslasketun katon läpivienti (esim. saunat)

 

Alaslaskettujen kattojen läpivienneissä, joita on esimerkiksi saunoissa, on usein kaksi rakennuseristekerrosta, joissa molemmissa on höyrynsulku. Tällaisissa tapauksissa tulee varmistaa, että rakennuseristekerrosten välissä oleva ilmatila pysyy hyvin tuulettuvana. Lisäpaloneriste voidaan viedä molempien rakenteiden läpi tai ne voidaan eristää eri eristeillä.

 

Savupiippuun ei saa kiinnittää (ilman valmistajan testausta) muuta kuin A1 luokan materiaalia. Esimerkiksi alumiiniteippi ei ole soveltuva kaikkiin piipputyyppeihin.

Härmä Air teräspiippuihin on sallittua kiinnittää EPDM kumiseoksesta valmistettuja tuotteita ja sitä paremmin lämpöä kestäviä laatuja.

 

9.6 Kattomateriaalien läpivienti

 

Savupiippujen läpivientien asennustapa vaihtelee kattomateriaaleista ja kaltevuuksista riippuen. savupiipun läpiviennin tulee soveltua kyseiseen materiaaliin ja kattokaltevuuteen. Savupiippuun ei saa kiinnittää palavaa materiaalia kuten kumia, silikonia tai teippejä, ellei valmistaja ole testannut tai todentanut tuotteen sopivuutta käytettävän lämpöluokan ja nokipalonkestävyyden osalta kokonaisuuteen. Esimerkiksi Härmä Airin piippuihin on EPDM kumiseoksesta valmistettu (ja sitä lämpöä kestävemmät) tiivistekumi, joka on testattu toimivaksi. Erityishuomiota tulee käyttää aluskatteen tiivistämiseen ja kotelomaisten pellitysten tuulettuvuuteen.

Läpivienneissä tulee ottaa huomioon esimerkiksi rakennuksen painumisesta ja elämisestä johtuvat rasitukset ja tiiveys.

 

Läpivienti tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei läpivienti aiheuta katteen päälle jääviä vesipusseja. Katteen pinnassa seisova vesi voi aiheuttaa vaurioita katteeseen ja läpiviennin tiivistäviin osiin. Lisäksi savupiipun suunnittelussa ja asennuksessa täytyy myös huomioida rakenteen mahdollinen painuminen, joka ei saa aiheuttaa vuotoja.

 

Läpivientejä ei suositella asennettavaksi epäjatkuvien katteiden saumakohtiin, mikäli näin joudutaan toimimaan, tulee varmistaa, ettei saumakohdasta aiheudu katteen vuotoriskiä. Läpiviennin asennuksen yhteydessä ei saa aiheuttaa vaurioita vesikatteelle, mahdolliset vauriot tulee korjata välittömästi katteen valmistajan ohjeen mukaan. Asennuksessa tulee aina noudattaa läpiviennin valmistajan ohjeita. Verhoavissa pellityksissä tulee käyttää aina Härmä Airin omia ja tuotteisiin suunniteltuja piipun pellityksiä ja päätekappaleita. Juuripeltien asennus on sallittua.

 

Bitumikermikatteilla ei tule käyttää katteen päälle asennettavia katteen lävistäviä kiinnikkeitä. Läpiviennit asennetaan kermikerrosten väliin riittävän levyisellä laipalla tai bitumikaistalla ja kiinnitetään soveltuvilla kiinnikkeillä. Suunnittelussa tulee huomioida, että läpivientejä ei saa asentaa jiireihin ja että läpiviennin etäisyys muista läpivienneistä ja ylösnostoista tulisi olla vähintään 1m.

 

9.7 Vaakasuuntaiset asennukset ja seinänläpiviennit

 

Vaakasuuntaisella asennuksella tarkoitetaan esimerkiksi tulisijan takaa seinän läpi kulkevia savupiippuja. vaakasuuntaisissa asennuksissa ja seinäläpivienneissä, joissa piippu menee rakennuksen ulkopuolelle, tulee suunnittelussa huomioida rakennuksen ulko- ja sisälämpötila. Lämpötilaeron vaikutuksesta alkuvedon saaminen on hankalaa ja piippuun voi syntyä ilmalukko. Riittävä veto voidaan varmistaa esimerkiksi savukaasuimurilla. Savupiiput, jotka menevät seinän läpi täytyy varustaa savupellillä, jos tulisijassa ei ole savupeltiä.

 

Vaakasuuntaan asennettavan savupellin toiminta tulee varmistaa valmistajalta. sillä savupellin toiminta on usein suunniteltu pystysuuntaan kulkevaan savupiippuun.

 

Härmä Air tuotteista löytyvät savupeltiratkaisut molempiin käyttötarkoituksiin. Yli 30 asteen kulmassa (kuten vaakasuuntaan kulkeva savupiippu) tulee olla puhdistettavissa, joko piipun tai tulisijan kanavien kautta. Vesikastepisteessä tiivistyvän kondensaatin poisjohtaminen on esitettävä suunnitelmissa, jos kondensaattia voi muodostua.

 

Suunnitellessa seinäläpivientejä, tulee huomioida rakennuksen höyrynsulku, rakennuksen painuma, sekä ulkopuolisen veden valuminen esimerkiksi seinärakennetta pitkin piippuun, piipun eristeisiin tai rakennuksen eristeisiin (katso Härmä Air läpivientien pohjakuvat toteutustavoista).

 

Jos savupiippua ei ole testattu vaakasuoraan läpivientiin, voidaan pystysuoran läpiviennin testin suojaetäisyyttä käyttää vaakasuorissa läpivienneissä, kun suojaetäisyys kerrotaan kahdella ja seinärakenteen kokonaispaksuuden täytyy olla pienempi tai yhtä suuri, kuin testatussa väli- ja yläpohjassa piippua vasten oleva paloeriste. Unique-savupiippu on testattu 500mm paksun seinämän läpiviennille 100mm paloturvaetäisyydellä ja kertoimella kaksi (100mm) on käytettävissä 600mm paksun seinämän läpiviennissä.

 

AIR-piippu on testattu 800 mm korkean rakennusueristeen läpivientiin, jolloin kertoimella kaksi voidaan kuljettaa 80 mm paksun rakennuseristeen seinämän läpi. Basic-piippu on testattu 200 mm korkean rakennuseristeen läpivientiin 50 mm lisäpaloeristeellä, jolloin se voidaan kuljettaa kertoimen kaksi avulla 100 mm paksulla lisäpaloeristeellä 200 mm leveän seinärakenteen läpi. Savupiippuihin, joiden horminputken nimellishalkaisija on suurimmillaan 300 mm, voidaan käyttää tätä menetelmää määrittäessä suojaetäisyyttä palavaan materiaaliin.

 

10. Sääsuoja

 

Sääsuojan tehtävä on vähentää sadeveden ja lumen pääsyä hormeihin ja suojella savupiippua rapautumiselta. Härmä Air savupiippuihin ei saa liittää muiden valmistajien tuotteita tai valmistaa sinne kuulumattomia tuotteita ilman valmistajan hyväksyntää. Sääsuojaa suunniteltaessa ja asennettaessa on otettava huomioon, että savuhormit olisivat esteettä ja helposti nuohottavissa ja tarkastettavissa visuaalisesti. Härmä Air teräspiippujen sääsuojat on suunniteltu hormin pinta-alan mukaisesti ja sääsuoja on avattavissa ja irrotettavissa. Savupiipun päähän asennettavan päätekappaleen tarkoituksena on estää myös sivu ja pystysuuntaisesti ilmalukkojen muodostuminen ilmakanavaan.

 

Air-piipun suunniteltua ilmankiertoa ei saa peittää tai estää. Savupiipun ilmakanavaan johdettava tuloilma tulee virrata moduuliin mahdollisimman avaran ja esteettömän reitin kautta. Rikkisuojan kannen ja moduulin väliin tulee jättää vähintään 15 mm ilmarako. Myös pellisepän tekemissä kattopellityksissä tulee ottaa ilman kiertävyys huomioon.

 

Verhoavissa pellityksissä tulee käyttää aina Härmä Airin omia ja tuotteisiin suunniteltuja piipun pellityksiä ja päätekappaleita. Juuripeltien asennus on sallittua.

 

 

11. Savupiipun kotelointi

 

Koteloidulla savupiipulla tarkoitetaan tilannetta, jolloin piipun ympärille rakennetaan verhoava rakenne, joka saattaa estää tuotteen luontaista tuulettuvuutta. Mikäli savupiippu koteloidaan, tulee savupiipun olla koteloituun rakenteeseen T600 vaatimusten mukaisesti testattu. Unique- ja Air-piiput voi koteloida, mutta Basic-piippua ei ole testattu koteloituun rakenteeseen, joten sitä ei saa koteloida.

 

Koteloituja rakenteita on esimerkiksi kaapin läpi kulkeva savupiippu, rakennuksen toisen kerroksen osalta verhottu piippu, kuorirakenteisen takan sisään rakennettu piippu (esimerkiksi kiertoilmatakka, jonka ympärille rakennetaan asennusvaiheessa yksilöllinen kuori), yläpohjan rakennuseristeiden ympärille rakennettu kotelo, jossa savupiippu on tarkoitus kuljettaa rakenteiden läpi. Piippu on mahdollista koteloida myös seinärakenteen sisään tai pesuhuonetilan läpi kulkevien rakenteiden sisään, jolloin esim. tarvittavat vesieristykset voidaan asentaa koteloituun rakenteeseen. Koteloinnit tulee suunnitella rakenteeltaan tuulettuviksi ja Härmä Airin ohjeiden mukaisiksi.

 

Esimerkkejä koteloiduista savupiipuista ovat rakennuksen toisen kerroksen osalta verhottu savupiippu ja kuorirakenteisen takan sisään rakennettu savupiippu. Savupiippu on mahdollista koteloida myös seinärakenteen sisään tai pesuhuonetilan läpi kulkevien rakenteiden sisään, jolloin tarvittavat vedeneristykset asennetaan koteloidun rakenteen ulkopintaan.

 

11.1 Kotelon tuuletus ja ilma-aukon koko

 

Savupiipun kotelorakenne tulee suunnitella hyvin tuulettuvaksi eli tuuletus tulee järjestää koko matkalta kotelon ala- ja yläosasta. Jos aukkoon suunnitellaan asennettavaksi ritilä, tulee ritilän läpivirtaus vastata aukon pinta-alaa. Ilma-aukon koko määräytyy savupiipun halkaisijan mukaan. Savupiipuilla, joiden ulkohalkaisija on 250 mm tai vähemmän, tulee aukon koko olla vähintään 150 x 350 mm tai pinta-alaltaan vastaava. Savupiipuilla, joiden ulkohalkaisija on 370 mm tai vähemmän, tulee aukon koko olla vähintään 250 x 450 mm tai pinta-alaltaan vastaava. Koteloidussa savupiipussa tulee suunnitella myös kattorakenteen tarvittava suojaus, sekä savupiipun, että tulisijan lämmönjohtumiselta ja tiivistää läpiviennit lämpövudoilta.

 

11.2 Piippujen suojaetäisyydet koteloidussa rakenteessa

 

Unique- ja Air-piiput ovat testattu koteloituun rakenteeseen. Basic tuotetta ei ole testattu koteloituun rakenteeseen. Unique ja Air- piipulla suojaetäisyys kotelon seinään tulee olla vähintään kaksinkertainen normaaliin turvaetäisyyteen nähden (80 mm). Koteloidun rakenteen testaus on tehty kipsilevystä tehtyyn koteloon ja koteloidun rakenteen materiaalia voidaan parantaa eristävämmällä materiaalilla, mutta ei heikentää palavaan materiaaliin. Käytettäessä koteloinnissa palamatonta ja eristeenä toimivaa levy tai harkkomateriaalia (vähintään 30 mm paksua, kuten Silca, Siporex, Aeroc) voidaan kotelorakenteen seinämään jättää 50 mm liikuntavara. Suunnittelussa tulee ottaa huomioon savupiipun jäähtyminen pitkäaikaislämmityksessä. Jos savupiippu ei pääse jäähtymään mihinkään, vaaditut suojaetäisyydet eivät riitä estämään rakenteiden liiallista kuumenemista. Tämä tulee ottaa huomioon muidenkin kuin lämmöneristettyjen seinien, kuten väliseinät, kohdalla. Koteloidussa rakenteessa ei saa käyttää palava-aineista materiaalia.

 

11.3 Tarkastus ja puhdistus

 

Koteloitu savupiippu tulee olla tarkastettavissa ja puhdistettavissa joko aukon, avattavan seinän tai avattavien ritilöiden kautta. Kotelo tulee olla tarkastettavissa ja puhdistettavissa teknisillä apuvälineillä. Kotelon suunnittelussa ja puhdistettavuudessa tulee ottaa huomioon myös savupiipun nuohoustapa. Puhdistusluukkujen eteen tulee varata tilaa vähintään 0,6 m ja puhdistusluukku sijoitetaan n. 0,1 m hormin pohjaa korkeammalle.

 

11.4 Takan sisään koteloitu teräspiippu

 

Savupiippu voidaan koteloida tulisijan päältä tai sivusta lähteviin liitoksiin, jolloin savupiippu voi lähteä suoraan tulisijan päältä tai lattiatasosta tulisijan vierestä.
Tulisijan kuoren sisään voidaan asentaa eristämättömiä yhdys- ja liitosputkia ainoastaan tulisijan kansirakenteeseen saakka. Kansirakenteen jälkeen savupiippu tulee olla eristetty ja koteloituun rakenteeseen testattu. Tällaisia tulisijoja ovat esimerkiksi kiertoilmatakat, joiden kuori rakennettaan asennuskohteessa mittojen mukaisesti ja tällöin tulisijan kuorirakenne voi ulottua lattiasta kattoon saakka. Tulisijan tarvitsema tuuletus tulee savupiipun lisäksi huolehtia erikseen. Tulisijan ilma-aukkojen koot tulee varmistaa tulisijavalmistajalta tai maahantuojalta.

Takan kuorirakenne tulee päättää kannella. Kansi muodostaa palokatkon tulisijan sydämen, katon ja piipun väliin. Tulisijan kannen ja rakennuksen sisäkaton välinen suljettu tila muodostaa kotelomaisen rakennelman. Se tulee olla tuulettuva ja tarkastettavissa sekä puhdistettavissa.

 

11.4.1 Suojaetäisyydet

 

Kotelon suunnittelussa tulee ottaa huomioon eristetyn moduulin riittävä etäisyys palavarakenteisesta katosta ja seinärakenteista, joka määrittää myös kohdekohtaisesti rakennettavan takan kannen korkeuden. Pystysuuntainen etäisyys palava-aineiseen kattorakenteeseen on 1000mm, ellei kotelon sisään / kattorakenteeseen asenneta lämpöä eristävää palamatonta levyä, kuten Silca, Siporex, Aeroc tms). Kipsilevyllä koteloidussa rakenteessa Unique piipun turvaetäisyys sivusuunnassa on 80 mm. Palamattomasta ja eristeenä toimivasta kotelorakenteesta etäisyys seinämiin on minimissään 50 mm.

 

11.5 Liikuntavara

 

Palamattoman tulisijan kannen ja savupiipun väliin tulee jättää vähintään 20 mm liikuntaväli. Liikuntaväli tulee tiivistää A1 tarvikkeisella sullontavillalla.

 

11.6 Savupelti

 

Mikäli tulisijassa ei ole itsessään savupeltiä, tulee se olla Ympäristöministeriön asetuksen mukaisesti savupiipussa. Härmä Air savupellissä on jatkettava varsi, joka voidaan tuoda takan kuorirakenteen läpi. Savupellin varren läpiviennissä tulee ottaa huomioon mahdollinen savuputken eläminen. Elämisvara jätetään liitinputken ja eristetyn moduulin liitosten väliin. Muussa tapauksessa elämisvara tulee huomioida vähintään varren läpiviennissä kuorirakenteeseen nähden.

 

11.7 Tuenta

 

Liitosputki ei saa ottaa piipun painoa vastaan, vaan savupiippu täytyy kannakoida. Piipun voi esimerkiksi kannakoida rakenteisiin kuoren sisään tai kiinnittää kannatinpannalla yläpohjaan.

 

 

12. Käyttöönotto ja huolto

 

12.1 Uuden savupiipun käyttöönotto

 

Tarkastukset savupiippuun tehdään sen rakentamisen aikana. Suunnittelijat, vastaava työnjohtaja ja asentaja tekevät työvaiheiden tarkastukset olennaisissa työvaiheissa: alusrakenne, etäisyydet, läpiviennit, käytetyt tuotteet, piipun korkeus ja turvavarusteet vesikatolla, korvausilman järjestäminen, tulisijan ja savupiipun yhteensopivuus – suunnitelman mukainen toteutus. Tehdyistä tarkastuksista laaditaan tarkastusasiakirja, joka tulee esittää rakennuksen käyttöönottokatselmuksessa rakennusvalvontaviranomaiselle. Katselmuksen tilaa vastaava työnjohtaja tai rakennuttaja.

 

Tulisija- ja savuhormiasennusten, samoin kuin tikkaiden, kattosiltojen ja muiden nuohousta palvelevien kattoturvatuotteiden asennusten olla täysin valmiina ennen kuin katselmukseen ryhdytään. Korvausilman riittävyyden toteaminen on suositeltavaa katselmoida samalla tai erikseen kuitenkin sen jälkeen, kun ilmanvaihto on tehty valmiiksi sekä ilmavirtojen mittaus ja säätö on suoritettu, jotta voidaan todeta korvaus- ja palamisilman riittävyys sytytyshetkellä ja palamisen aikana.

 

Tarkastuksissa käydään läpi seuraavat asiat:

• piirustusten, suunnitelmien ja asiakirjojen tarkistaminen, jotta ne vastaavat toteutusta savupiipun ja tulisijan osalla
• tulisijan ja savupiipun suojaetäisyydet (mm. kalusteet ja muut palava-aineiset materiaalit)
• käytettyjen rakennustuotteiden tuotekelpoisuussuoritustasoilmoitus, jos tuote tai ratkaisu on CE-merkitty
• muu tuotekelpoisuuden osoittamistapa
• savupiipun ja tulisijan yhteensopivuus (savupiippu on suunniteltu kestämään tulisijasta lähtevien savukaasulämpötilojen aiheuttama lämpörasitus, mm. koko, teho, polttoaine)
• vesikaton läpivientikappaleet ja tiivistäminen sekä mahdolliset liikuntavarat
• välipohjarakenteen läpivientikohta
• yläpohjarakenteen läpivientikohta (mm. läpiviennin paloeristeet, mahdollinen savupiipun tuulettuminen, mahdollinen liikuntaväli ja sen tiivistäminen, savupiipun pinnoitus, rappaus, slammaus)
• seinärakenteen läpivientikohta (mm. läpiviennin paloeristeet, mahdollinen liikuntaväli ja sen tiivistäminen)
• korvausilman johtaminen huonetilaan ja tulisijalle
• ilmanvaihdon säätö ja tasapainotus
• tikkaat, kattosillat ja muut henkilöturvalaitteet

 

Savupiipun käyttöönotossa tulee myös huomioida mitä sanotaan piipun ja tulisijan valmistajien ohjeissa erityisesti ensimmäisen lämmityksen ja mm. muurausten kuivumisaikojen osalta. Savupiipun tiiviys todetaan tarvittaessa savu- tai tiiviyskokeella.

 

12.2 Savupiipun ja tulisijan paloturvallinen käyttö

 

Tulisijan käyttöohjeita tulee noudattaa aina. Käyttöohjeen saa laitevalmistajalta tai muurarilta. Uuden tulisijan lämmitys on syytä aloittaa varovasti. Polttopuiden ja sytykkeiden tulee olla kuivia ja lämpimiä. Sytykkeinä ei tule käyttää muovisia pakkauksia eikä maalattua tai painekyllästettyä puuta.

Savupelti avataan ja korvausilman saanti varmistetaan. Tarvittaessa avataan ikkuna. Tulisijan käytön aikana ei tule käyttää ilmanvaihdon koneellista poistoa, keskuspölyimuria eikä liesituuletinta, jotta savuhormi ei toimisi tuloilmakanavana ja jotta savut eivät tulisi sisätiloihin. Savupiipun veto voidaan tarkistaa polttamalla tulitikkua suuluukun aukossa. Jos veto on huono, hormissa on kosteaa ilmaa. Tällaisissa tapauksissa savupiippua pitää lämmittää esim. lämpöpuhaltimella tai hiustenkuivaajalla hormin nuohousluukusta.

Varaavan tulisijan mahdollinen yläliittymäpelti avataan sytytysvaiheessa. Näin tehtäessä savukaasut virtaavat suoraan savuhormiin eivätkä kierrä poskikanavien kautta. Kun kunnollinen veto saadaan aikaan, yläliittymäpelti suljetaan.

Tulipesään ladotaan ilmavasti pieni määrä pienikokoista polttopuuta. Paras tapa tulisijan sytyttämiseen on päältä sytyttäminen. Oikea sytyttäminen kannattaa kuitenkin tarkistaa käyttöohjeesta. Puut ladotaan vaakatasoon, mikäli ohjeissa ei kerrota toisin. Sopiva veto saadaan säätämällä tulisijan ilmaluukkuja, savupelti pidetään auki-asennossa. Lämmityksen loputtua savupelti suljetaan vasta, kun hiillos on palanut loppuun.

 

12.3 Savupiipun huolto

 

Pelastuslain mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan on huolehdittava siitä, että rakennus pidetään sellaisessa kunnossa, että tulipalon syttymisen vaara on vähäinen. Kunnossapitovaatimusta on täsmennetty tulisijan ja savuhormien osalta niin, että rakennuksen omistajan tai haltijan tulee pitää tulisijat ja savuhormit sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti sekä huolehtia, että ne nuohotaan säännöllisesti.

Tulisijan ja savuhormin puhdistuksen lisäksi nuohoukseen kuuluu tulisijan sekä savuhormin kunnon tarkastaminen paloturvallisuuden näkökulmasta. Tulisijan ja savuhormin tarkastaminen on kunnon havainnointia ja ei lähtökohtaisesti edellytä nuohoojalta erikoistyövälineiden hankkimista. Jos tarkastuksessa nuohooja huomaa tulipalon vaaraa aiheuttavia vikoja tai puutteita, tulee ne kirjata ja yksilöidä nuohoustodistukseen, joka luovutetaan rakennuksen omistajalle. Nuohoojan tulee ilmoittaa nuohoustarkastuksessa havaitsemat puutteet kirjallisesti pelastusviranomaisille. Vedon parantamiseksi ja nokipalojen ennaltaehkäisemiseksi Piippu tulisi nuohota säännöllisin väliajoin.

 

Sisäpiippujen ja tehdasvalmisteisten savuhormien nuohouksessa on aina noudatettava hormin valmistajan ja asentajan antamia ohjeita. Ohjeen tulisi olla helposti havaittavissa esimerkiksi hormiin kiinnitettynä.

 

Jos piipun päähän on asennettu savukaasuimuri, siinä tulee olla turvakytkin. Piipun pään ja savukaasuimurin rakenteen tulee olla sellainen, että imuri voidaan siirtää turvallisesti syrjään nuohouksen ajaksi ja että myös itse imuri voidaan turvallisesti puhdistaa.

 

 

13. Turvavarusteet

 

Kun kyseessä on uudiskohde, talon turvavarusteet suunnittelee arkkitehti tai rakennussuunnittelija. Jos kyseessä on saneerauskohde, tulee yhteyttä ottaa rakennusvalvontaan lupakäytäntöjen selvittämiseksi.

 

Vesikaton turvavarusteita ovat mm. talo-, lape- ja piipputikkaat, kattosillat, nuohouskaiteet ja -tasot, turvakiskot, lumiesteet ja kattopollarit. Savupiipulle ja muille huoltoa vaativille alueille tulee tehdä turvalliset kulkutiet. Savupiipulle tulee tehdä turvallinen ja tarkoituksenmukainen työskentelytaso, josta on mahdollista suorittaa piipun nuohous, huolto ja tarkistus. Huomiota tulee kiinnittää korkeiden piippujen ja niin sanottujen suurten savuhormien nuohouksen turvallisiin työskentelyolosuhteisiin kaikissa ilmasto- ja sääolosuhteissa.

 

Kattoturvatuotteita koskevissa tarkastuksissa noudatetaan ympäristöministeriön asetuksia (Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta). Lisäksi noudatetaan RT 85-11132 -ohjekortin ohjeistusta.

 

13.1 Vesikaton turvavarusteet

Rakennuksessa tulee olla turvallinen pääsy vesikatolle sekä kaikkiin rakennuksen osiin, joissa on säännöllisesti siivottavia, nuohottavia, huollettavia tai tarkastettavia rakennusosia, varusteita tai laitteita. Niissä täytyy myös olla turvallinen työskentelymahdollisuus vaarantamatta työntekijöiden tai sivullisten turvallisuutta.

Katolla sijaitseville savupiipuille, ilmanvaihtolaitteille sekä muille säännöllistä käyntiä edellyttäville rakennusosille ja laitteille tulee olla turvallinen ja helppokulkuinen katkeamaton kulkutie. Yli 1:8 kaltevalla katolla on käytettävä kattosiltaa, lapetikasta, kattoporrasta, askeltasoja tai jalkatukia. Yli 9 metriä ja enintään 28 metriä korkeissa rakennuksissa ullakolle ja katolle on päästävä sekä sisä- että ulkokautta. Yli 28 metriä korkeissa rakennuksissa ullakolle ja katolle tulee päästä sisäkautta.

Jos rakennuksen korkeus ylittää 9 metriä, tulee rakennuksessa olla kiinnitystelineet turvaköysiä varten. Jos julkisivun huoltoon ei ole suunniteltu toimivaa ratkaisua, tulee rakennuksessa olla myös riipputelineiden kiinnitysrakenteet ja -varusteet.

 

Vesikaton kulkuyhteydet voidaan järjestää lappeen suuntaisilla kattolapetikkailla, kattoportailla ja harjan suuntaisilla katto- ja kulkusilloilla. Näiden suunnittelussa ja sijoituksessa tulee ottaa huomioon niiden mahdollinen käyttö turvaköyden kiinnityspisteinä. Kulkureiteillä kattojen korkeuserokohdissa korkeuden ollessa yli 0,5 m tulee olla tikkaat tai kattoportaat. Ullakolla tulee olla jokaiseen palo-osastoon pääsy ulkokautta sammutustöitä varten. Kulkuaukoille järjestetään turvallinen yhtenäinen kulkutie (RT 85-11132).

 

13.2 Talotikkaat

Talotikkaan tulee olla kestävä, kiinteästi asennettu sekä turvallisesti ja tarkoituksenmukaisesti sijoitettu. Ne tehdään teräksestä tai muusta tarkoitukseen soveltuvasta metallista. Talotikkaat tulee myös suojata korroosiolta. Jos talotikkaat ovat nousukorkeudeltaan 9 metriä tai enemmän, tulee ne varustaa turvavaljaan kiinnityspisteellä, mutta turvavaljaan kiinnityspistettä suositellaan käytettäväksi matalammissakin tikkaissa. Talotikkaan nousukorkeus mitataan maanpinnalta tai muulta lähtötasolta räystäälle tai muulle nousutasolle. Turvakisko myös suojataan tarvittaessa jäätymistä vastaan. Myös selkäsuojusta voidaan käyttää lisäsuojauksena. Sitä ei kuitenkaan voi käyttää turvaköyden kiinnityspisteenä.

 

Tikkaiden alimman puolan suositeltava korkeus lähtötasolta on 1000–1200 mm. Talotikkaat suositellaan sijoitettavaksi rakennuksen päätyyn. Näin ne eivät altistu lumikuormalle.

 

13.2 Kulku katolla

Vesikatto täytyy varustaa kattolapetikkailla, kattoportailla ja kattosilloilla ja tarvittaessa pollareilla, kun katto on jyrkempi kuin 1:8. Kulkutien ja huollettavan kohteen väli ei saa olla 300 mm suurempi.

 

Lumenläpäisevyyden tulee kattosillassa ja askelmatikkaissa olla vähintään 50%. Lisäksi kattosillan ja askelmatikkaiden pinta tulee olla karhea. Lapetikkaat tulee suunnitella siten, että tikasta käyttävien henkilöiden liukastuminen pyritään estämään (EN 516 ja EN 12951). Kattosillat voidaan myös varustaa avokaiteella, jonka korkeus on 1200 mm.

 

13.3 Kulku savupiipulle

 

Jokaisen nuohottavan tai puhdistettavan piipun päähän tulee suunnitella ja toteuttaa turvallinen pääsy. Savupiippu tulee varustaa piipputikkailla, jos savupiipun kukin hormi ole turvallisesti nuohottavissa kattopinnalta tai kattosillalta.

 

Savupiippu tulee varustaa piipputikkailla tai puhdistusluukulla, jos nousukorkeus on 1200 mm tai korkeampi. Piipun nousukorkeus mitataan kattopinnalta, kattotikkailta tai maanpinnalta piipun päälle. Savupiipulla tulee voida turvallisesti tehdä nuohous- ja puhdistustyötä. Piipun kylkeen kiinnitetään nuohoustaso, joka varustetaan vähintään 1200 mm korkealla avokaiteella.

 

Vaihtoehtoisesti piipputikkailla varustetun savupiipun päälle voidaan tehdä kaide, joka on 1200 mm korkea ja jossa on vähintään yksi noin 500 mm korkeudella kulkeva vaakajohde.

 

13.5 Lumieste

 

Sisäänkäynnin ja kulkuväylän kohdan ja talvella käytettävän leikki- ja oleskelualueen sekä rakennusta ympäröivän katualueen ja muun yleisen alueen on oltava suojattu rakennuksen katolta putoavalta lumelta ja jäältä. Tämä voidaan tehdä lumiesteillä. lumiesteen suunnittelussa tulee huomioida katemateriaali ja kattokulma. Lisäksi sisäänkäyntien kohdalle on rakennettava katos, jotta lumi ei pääse kinostumaan sisäänkäyntien eteen. Tarvittaessa lumiesteitä on käytettävä savupiippujen yläpuolella ja seinäasennusten yhteydessä (YM asetus ja RT 85-11132). Lumiesteellä tulee suojata myös rakenteita. Kattosiltaa ei saa käyttää lumiesteenä.

 

13.6 CE-merkintä

 

Kaikkien kattotikkaiden ja -portaiden sekä kattosiltojen tulee olla CE-merkittyjä. Myös nousuturvakiskojen tulee olla CE-merkittyjä. Kansallisella tuotehyväksynnällä eli varmennustodistuksella tai ETA-menettelyllä saadulla CE-merkillä voidaan varmentaa talotikkaat, lumiesteet, vaakaturvakiskot, loivan katon kulkusillat ja kattopollarit. Tuotteet voidaan varmentaa myös rakennuspaikkakohtaisesti.

 

13.7 Kattoturvavarusteiden kunnossapito ja huolto

 

MRL 166 § edellyttää rakennusten kunnossapitoa ja myös pelastuslain mukaan kiinteistön omistajalla on vastuu tikkaiden, kattokulkuteiden ja turvavarus- teiden kunnossa pysymisestä turvallisen nuohoustyön mahdollistamiseksi. Rakennuksen omistajan vastuulla on huolehtia katon ja katon turvavarusteiden huollosta ja että määräysten mukaista lumikuormaa ei ylitetä. Rakennuksen räystäillä riippuva lumi tulee poistaa kuormitus- ja turvallisuussyistä. Katto- turvavarusteiden kunnossapito jakso on keskimäärin 10 vuotta.

 

Luokan 2 mukaisesti asennetut kattosillat, sekä turvakiskot ja vaijerit tulee tarkistaa vuosittain. Tuotteet tulee tarkistaa tuotteen valmistajan valtuuttaman tarkastajan toimesta valmistajan ohjeiden mukaisesti. Muut kattoturvatuotteet tarkistetaan ja huolletaan valmistajan ohjeiden mukaisesti.

 

 

14. Yhteenveto

 

 

Eristämättömän liitosputken ja muiden poikkeavien tuotteiden suojaetäisyydet

 

 

Palamattoman rakenteen läpivienti